Hikeä ja kyyneleitä

Ei kuitenkaan verta. Ainakaan vielä.

Eihän noita kaikkia meinaa saada paussillekaan, vaikka osa lähti jo nälkäisinä syömään eväitä.

Hiki

Tulee välillä hiki hioessa sävelpuhtautta ja voimavaihteluita. Mutta yleisöllehän tätä tehdään.

Ei anneta tunteen mennä tekniikkaan, vaan pidetään itse pää kylmänä ja tuotetaan taidollamme sellaista ääntä, joka saa kuulijan tunteet värisemään.

Hellyys, hartaus, haaveilu.

Ilo, innostus, intohimo.

Järkytys, jännitys, juurettomuus.

Kaiho, kauhu, kaipaus.

Aakkosten joka kirjaimella riittää ilmaistavaa.

Se on kovaa työtä.

Kyyneleet

Laulun liepeillä tunteet nousevat itse kunkin pintaan.

Kun sanotaan, väärinymmärretään, puhutaan, pyydetään anteeksi, sovitaan.

Kun muistetaan menneitä aikoja. Menneitä ihmisiä. Lähtemättömiä sanoja ja tuokioita.

Tai kun vaikututaan samasta kuin yleisö:

“Kun kuulen, miten ihmisten äänet soivat ympärilläni, nousee ihan kyyneleet silmiin.”

Aitoa ihmisenä olemista. Ilman tekoälyä.